Pohjoisen taivaan alla

Home sweet home! Kaikki hyvin, treenit jatkuu suunnitellusti ilman mitään noro- tai muitakaan viruksia. *Syvä helpotuksen huokaus*

Oikeastaan olen taas jo ehtinyt takaisin tien päälle; nyt vaikutan Vuokatissa torstaista sunnuntaihin ja ensi viikko menee suhatessa Vuokatin, Oulun ja Kuopion väliä. Lauantaina 1.11 alkaakin sitten jo reilun viikon lumileiri Ylläksellä, minne kovasti toivon kylmeneviä kelejä ja lunta. Sen jälkeen joudun vielä piipahtamaan Kuopiossa tentissä ja tekemässä pari pakollista kouluhommaa, minkä jälkeen suuntana on jälleen Lappi ja siellä Levi. Ramsaun jälkeiset treenit on menneet hurjan hyvin, ja nyt odottelen innolla huomista syksyn ensimmäistä tehotreeniä hiihtämällä!

En ole mikään varsinainen tietokonevelho, mutta selaillessani tämän blogin ylläpitosivuja löysin kuin löysinkin jokseenkin mielenkiintoisia juttuja:

-Omituisia hakutermejä, joilla tälle sivulle on ihmisiä päätynyt: “raejuustoa” ,”inhoan nalkaa” (jep, niin minäkin!), “kuvia limingan niityiltä”, sekä suosikkini “Miksi maha murisee kun on nalka?”

Ja itselleni reuraava oli hurja paljastus: Täällähän käy muutkin kuin omat äiti ja isä! Tässä kuussa sivuilla on piipahdettu 408 kertaa! Neljäsataakaheksan! Kiitos!

Ylläpito lähtee nyt ampumahiihtämään ympyrää puoleksitoista tunniksi, sen jälkeen syömään ja saunaan. Hurjan mukava pieni viikonloppurupeama nyt tämä täällä Vuokatissa, ja uudessa Chalets-huoneistossa majaillessa ei hotellikuolema ole edes mahdollinen! Seurana on oma “valmennus-suojattini” Vilma,11v, perheineen, ja menoa on keskivertoleiriä enemmän. Pitää omatkin pyörät sopivasti pyörimässä!

Terkuin, Susku

“Pallomahasta pyykkilaudaksi-Aloita jo tänään!”

Elämme jännittäviä aikoja, ystävät hyvät! Hotellimme asukkaista jo reilusti suurin osa on kaatunut vatsaflunssan kouriin. Me vielä tolpillamme sinnittelevät odottelemme kauhulla tulevaa. Allekirjoittanut meinasi kiipeillä seinille kun kuuli sairastajilta taudin ensimerkeistä: Pari päivää ennen taudin puhkeamista maha turpoaa suunnilleen kaksinkertaiseksi palloksi. Pikaisella laskutoimituksella saattaa itselleni tuloillaan olla mielenkiintoinen kotimatka maanantaina…

Otsikko on poimittu uusimmasta Sport-lehdestä, ja seuraavassa lisää leirillemme ajankohtaisia tunnelmiani: :)

-Musacorner:  Paras treenibiisi Dj Tiesto, “Elements of life”. Golfiin Martti Servo&Napanderin “Mikä on kun ei taidot riitä”. Illan viimeiseksi hitaaksi paras on ollut Jeff Buckleyn “Hallelujah”. 

-Leiriä kuvaa parhaiten tuoksuista käsidesin alkoholihuuru (huom:vain käsidesin yhteydessä!), makuna leiri olisi ehkä Nutella. Itse olen pysynyt kovana: Nutellaa on ollut leivälläni vain kahdesti! Juomana ehdottomasti pullovesi, jota kaiken varalta olemme kantaneet ja juoneet loppuleirin. Ei tunnu ketään kyllä pelastaneen.

-Kirja: Kluun: Vaimo kävi lääkärissä. Lääketieteen alan oppikirjani ovat sensijaan keränneet yli kahden viikon pölyt.

-Treenifilosofia: Menenkö sauvoitta vai iliman?

-Kyydit: Tänään ajoin vuoritiellä itse (!) hiihtämään ihan avaruusaluksen oloista uutta tila-Fiatia. Omaa Mazdaa on ikävä…

-Eilen pyörähti talomme ruokalistoissa kolmas viikon kierros käyntiin. Olisikohan jo aika lähteä kotiin?

Viimeistä päivää toimistolla tänään: -Susanna

Kesä/syksy/talviterveiset Ramsausta!

Voi mahdoton kuinka meitä onkaan täällä Alpeilla hellinyt aurinko! Kelit ovat olleet ihan mahtavat sekä ylhäällä jäätiköllä (n.2800m) että täällä alhaalla (1300m) jo viikon verran.  Treenit täällä alhaalla voi tehdä täysin kesäkamppeissa ja ylhäälläkin paistelee pääosin aurinko. Jippii!

Nyt on 16 päivän leirimme saavuttanut puolivälin, ja sopeutuminen korkealle alkaa olla jo hyvällä mallilla. Takana on yksi kesän kovimmista treeneistä: lauantaina iltapäivällä teimme rullahiihtäen kaksi noin viiden kilometrin nousua serpenttiinitietä alemmasta kylästä (Pichl) tänne ylempään (rullaradan lähtöpaikka). Ensimmäinen noustiin vauhtikestävyysteholla, keskisykkeeni 175, ja jälkimmäinen maksimikestävyys/kisavauhtisena, keskisyke 182. Tehollista aikaa ylämäkeen tuli melkein tunti, ja seuraavana päivänä kyllä tunsikin jotain tehneensä. Koskaan ei ole pertsan hiihto tuntunut niin huonolta kuin seuraavan aamun 2:15h lenkillä… Mutta palauttava sauvakävely ja lepopäivä tämän jälkeen tekivät onneksi tehtävänsä ja nyt on treenaamaan lähdössä taas tuore urheilija!

Muutenkin täällä kyllä on hyvä hiihtäjän olla ja treenailla. Majatalomme Kobaldhof on viihtyisä ja lepopäiväänsä voi kuluttaa esimerkiksi golfia pelaillen, saunoen tai uiden. Itsekin kävin opettelemassa joukkueemme poikien johdolla golflyöntejä, mutta aikani nurmikkoa montuille huitoessani päätin jättää tekniikan vielä hautumaan… Vähempikin voimankäyttö kuulemma saattaisi riittää.  En voi olla mainostamatta myöskään keski-Euroopan keittiötä -Ruoka on todella onnistunutta! Nälkäkin on kyllä useimmiten treenien jälkeen aika onnistunut.

Ai niin: Kämppikseni Kaisa Mäkäräinen kirjoittelee sivuilleen www.kaisaleena.com/paivakirja  päiviensä kulusta täällä aikataulukohtaista ohjelmaa. Käykäähän eläytymässä tekemisiimme!

Alppiaurinkoisin terkuin, Susku

Suurella sydämellä

Hiihto on kivaa,ainakin auringonpaisteessa :)

Ylempi kuva on viime keväältä, mutta ihan parin päivän päästä pääsen taas jatkamaan siitä mihin keväthangilla jäin -hiihtämään! Huippua!  

Voi olla että varsinaista vauhdin hurmaa koen alkupäivinä lähinnä alamäissä, sen verran on vaativa tuo 2000-2800m hiihtokorkeus, missä jäätikkömme Ramsau sijaitsee. Maltti pitää kuitenkin muistaa ottaa lenkeille mukaan, että kuudentoista päivän leiri onnistuu suunnitellusti. Helposti voisin kyllä kuvitella itseni säntäilemään -sitä kun on ollut vähän aina ilmassa- itseni pihalle jo alkupäivinä. Vältetään siis sitä!  Onneksi valmentajat pitävät kummasti vauhtia hillitseviä maitohapporysiään sopivin välein.

Kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan, mitä nyt liukkaat lehdet aiheuttavat pienen hasardi-momentin rullahiihtäessä märillä teillä. Riskejä minimoidakseni olenkin tehnyt paljon treenejä jalkaisin. Uusi suksikalusto vaikuttaa mielenkiintoisen lupaavalta, ja kauden 08-09 Madshusini on aavistuksen aiempaa jäykempiä ja helpompia hiihtää. Testit jatkuu… Testeistä puheenollen: matto-sellaiseni kertoi ihan ehjästä kunnosta, joskaan ei vielä mistään “herkästä” tekemisestä. Etenemistä heinäkuusta oli kuitenkin hurjasti. Parhaat kehittymisfiilikseni ovat edelleen kuitenkin hiihdossa, mikä ei varmaan täysin mattotestissä sauvakävellessä tule ilmi.  Koulussa tehtiin EKG-eli sydänfilmiharjoitustyö, missä kone villiintyi kohdallani ja alkoi piipittää. Diagnoosina laitteella oli “johtumishäiriö (notched QRS-complex)” sekä “hiljattain sairastettu vasemman kammion etuosan sydäninfarkti (ST-tason aikainen nousu)”.  Molemmat kertovat kuitenkin onneksi vain siitä, että lenkillä on tullut käytyä ja sydän on siinä sivussa vähän tehostanut toimintaansa kasvamalla ja parantamalla johtumistaan. Ihmeellisiä juttuja!

-Sydämellisin terkuin, Susanna