Löytyykö säärtä?

“Mä kuulin sydäntäin/ se sanoi tänne jää/ et maailmalta onneas voi löytää. Näitä polkuja tallaan…/”

Aika tallustamiseksi meni edelleen jälkimmäinenkin kisaviikonloppu pohkeiden ja säärten kanssa tuskaillessa. Tästä johtuen olen tosi tyytyväinen kun edessä on vielä kahden viikon kotijakso ennen lähtöäni Mc-kisoihin Itävallan Hochfilzeniin. Maailmalla tunnetusti kaikki ongelmat ovat moninkertaisesti vaikeampia hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Ja kun väsykin alkaa painaa vähän sekä päätä että jalkoja on koti nyt hetkeksi paras paikka olla. Tavoitteeni tälle kaudelle ei muistaakseni ollut mahdollisimman monen kisaviikon kiertäminen ulkomailla vaan kisalenkkien selvittäminen mahdollisimman nopeasti aina kun vain paikalle sattuu… Onneksi sain tehtyä hyvän kolmen viikon lumitreenijakson, joka varmasti maksaa itsensä takaisin vielä kauden edetessä, jos nyt vähän väsyttääkin. (Aiempaan itsepsyykkaukseeni viitaten) uskoni siihen, että kireydet pohkeissa saadaan kuntoon ja hiihtoon lisää vaihteita nopeallakin aikataululla on edelleen kova.

Nyt kun kotiinpaluun aiheuttama siivouskohtaus on laantunut ja pöydällä palaa nätisti kynttilä, alkaa latautuminen seuraaviin koitoksiin. Ihan konkreettisestikin latailen pohkeisiini virtaa Compex-sähkölaitteella. Lisäksi tulen löytämään itseni myös ainakin vesijuoksemasta ja jumppaamasta nilkkojani kuminauhalla. Ja hiihtämästä, sillä Kuopioonkin tuli lunta! Jeah! Niin ja nyt vielä neljänä päivänä koulusta, sekä sitten terveyskeskuksesta palloilemasta.

Mukavaa joulun odotuksen alkua! Itsekin laittelin muutaman koristeen (tai siis ne kaikki kaksi jotka omistan) jo esille. Toivottavasti lumetkin pysyis maassa!

Terkuin Susanna

Käänteistä psykologiaa

Kisakausi alkoi eilen, joskaan ei ihan niin kuin olin ajatellut. Viime kaudella vaivanneet pohjejumitukset vaivasivat kisan jälkimmäisllä vitosen lenkillä melkoisesti, ja hiihto hajoili teknisesti kun jalkatyö meni lähinnä “puujalkojen siirtelyksi”. Auts…

MUTTA. Koska yhden kisan perusteella (edes tai varsinkaan ekan!) perusteella ei kannata alkaa vielä maita myydä, en aio alkaa masistelemaan. Keskityn sen sijaan keksimään ainakin sata tapaa ja syytä tsempata ensi kerralla kohti parempaa tulosta!

• Koska ongelmani ovat vain n. 30cm matkalla n.170cm pitkästä ruodosta, ovat ne prosentuaalisesti vähäisiä. Pohkeiden yläpuolella kaikki on hyvin. Jos olisi toisin päin, olisi paljon hankalampaa.
• Koska ongelmaan voi vaikuttaa teknisillä seikoilla (vakaampia uusia suksia käyttämällä, monon kiristyksillä kikkailemalla jne.) ei se oikeastaan ole kovin vaikea ratkaista. Ongelma, jonka voi ratkaista välineillä (tai rahalla) ei vanhan sanonnan mukaan ole ongelma ollenkaan. Aina en kyllä ehkä ihan allekirjoittaisi tätä…Mutta kuitenkin. Lihashuoltokin on kova sana tähän paikkaan.
• Olen harjoitellut hyvin, joten mikään perustavanlaatuinen on tuskin hiihdossani pielessä. Ja aina paranee…
• …Koska tällä viikolla saan keskittyä koko viikon yhdessä paikassa olennaiseen, eli laadukkaaseen treeniin maajoukkueen kanssa Levillä. Kaikki asiat on tehty niin helpoksi kuin mahdollista. Mahtavaa! Nytkin huolto testaa suksiani itse urheilijan lepuuttaessa maha täynnä seisovan päydän antimia. Ja kello neljältä odottaa valmis ampumapenkka missä aloittaa hyvä ampumatreeni. Nautin!
• Kisan jälkeisen tuloslista-ahdistukseni keskeytti huoltopäällikkö Vellu, joka toi meille kassillisen hienoja uusia vaatteita. “Joulun” kruunasi pari palaa suklaata, jotka huoneissa meitä odottivat. Kuinka huonolla päällä tämän jälkeen voi enää tyttölapsi olla?
• Joukkuekollega totesi vielä “Mie luotan sinuun ku vuoreen, oot sie aina ennenki sen tehny” ja pelasti ehkä päiväni lopullisesti. En tosiaan ole aina ennekään ollut ihan parhaimmillani ekoissa kisoissa…:)
• Kuulin päässeeni Ruotsin alkukuulustelun läpi, ja saan passata koko virkamiesruotsin supertyölään kurssin. Jippii!

Siispä; Seuraavan kerran olen tulessa ensi viikonloppuna 22. ja 23.11, jolloin tarkkailemme paikoista alkavaan mc-sirkukseen. Lajina siis silloin ekaa kertaa tälle kaudelle ampumahiihto. Stay tuned, parempaa ehkä luvassa silloin!

P.s. Jos ei mikään muu auta, kuuntelen lenkillä esim. Pakiton “Livin on video”:n, tai vielä pahempaa, DJ Tunen “Bag in the box”:n kaltaisia yksinkertaisen elektronisen musiikin helmiä. *Nolostuu* 

Terkuin Susku

Päivä lyhyt, leiritys pitkä

“Nobody said it was easy” laulaa Coldplay, mutta joskus kyllä tuntuu että on se ehkä sittenkin. Ainakin ajoittain. Kun ei ole mitään ongelmia, liikaa asioita tehtävänä samanaikaisesti tai liian montaa ajatusta tunkemassa päähän yhtä aikaa. Mahtava työrauha täällä Lapissa! Ramsaun korkella olon jälkeinen helppo tekeminenkin on jatkunut edelleen. Olenkin nauttinut hurjasti kun esimerkiksi teknisesti hyvä hiihtäminen on paljon enemmän mahdollista (joskaan ei välttämättä vieläkään kovin todennäköistä) kuin ehkä koskaan ennen. Mutta nyt loppuu tämä hehkutus, kuten myös treenivauhtien karkaaminen lapasesta. Vauhtia olisi kuitenkin tärkeintä löytyä vasta parin-kolmen kuukauden päästä kisoissa eikä jokaisella PK-lenkillä lumileirillä… Vaarallista!

Tulin Lappiin lumileirille seurani Oulun Hiihtoseuran maastohiihtoporukan kanssa täksi viikoksi, ja sijaintimme on nyt Ylläs. Sitten pikavisiitti Kuopioon ja takaisin Leville pariksi viikoksi. Latua löytyy täältä Ylläkseltä vain 1,2km, mutta onneksi sekä Olos että Levi pidempine latuineen ovat inhimillisen ajomatkan päässä. Tänään kävinkin Oloksella tekemässä ampumahiihtotreenin, ja huomenna on suuntana Levi ja missiona pertsan anakynnysvauhtinen (eli suunnilleen kisavauhti miinus) teho. Kiva hiihtää pitkästä aikaa pertsaa kovaa! Olen joka vuosi hiihtänyt ainakin yhden pertsan kisan, vaikka ampumahiihto onkin vapaan hiihtotavan laji. Itse vaihdoin amppikseen “vasta” neljä vuotta sitten, ja perinteinenkin on edelleen lähellä sydäntäni. Pertsalla hiihdän huoltavat hitaat lenkit ja joskus myös hapenottoa avaavia kovempia tehoja. Perinteisellä pääsee ajoittain helpommin tiukille kuin vapaalla, jos lihaksisto ei ole ihan parhaassa tikissä vapaan hiihtoon.

Nyt on käsillä ehkä hiihtäjän tärkeimmät ajat harjoituskaudesta, ja aikaan saa muutamassa viikossa paljonkin (myös tuhoa jos huonosti käy!). Pitäisi osata pelata kortit oikein, että tekisi oikeita asioita sopivan verran ja oikeaan aikaankin vielä. Ja ennen kaikkea pitäisi pysyä terveenä ja työkykyisenä! Koitin tässä yhtenä päivänä miettiä, että mitäköhän aioin oikeen tehdä asian hyväksi. Palelemisen välttäminen on varmasti yksi tärkeimmistä jutuista, samoin kuin pöpöiltä pakoilu, mahdollisuuksien rajoissa. Jälkimmäinen on kyllä ajoittain varsin hankalaa. Avuksi astuu lähinnä vain vanha tuttu kaverimme käsidesi. Esimerkiksi KYS:ssa kouluhommissa käydessäni availen ovia kyynärpäillä. Kuun lopussa menen terveyskeskukseen ihmettelemään muutamaksi päiväksi, ja toivottavasti ohjaavan lääkärini tutkittavaksi ei tule kovin montaa keuhkokuume-hinkuyskä-kaikki-kauheat-tarttuvat-viirukset-yhtä-aikaa-potilasta. Tankkaan myös vitamiineja (C-mallin etenkin) ja koitan pitää nälkää loitolla muutenkin mahdollisimman monipuolisin eväksin. Flavonoidi, vai mitä se oli?  Ja sitten vain kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivomaan hyvää tuuria koko alkavaksi talveksi!  

Pimenevästä Lapista anti-kaamosmasennus -terkuin, Susanna