Viime aikojen ohjelmistoni on koostunut maastohiihdon vapaan vitosista, ja muutenkin on edetty hiihtovauhdin ehdoilla ja ammuntaan vähemmän panostaen. Hämeenlinnassa kisasin uuden vuoden jälkeen kovatasoiset ampumahiihdot, sen jälkeen tulikin maakuntaviesti (Oulun joukkueella voitettiin, jippii!) ja yhdet kansalliset. Ensi viikolla olenkin tulessa Rokualla, missä on nuorten (oma sarjani alle N23) SM-hiihdot. Siellä hiihdän vapaan vitosen ja -tätä odotan suurella innolla, ihan oikeasti!- kympin pertsan. Joka vuosi on kalenteriini mahtunut ainakin pari pertsan kisaa, ja niitä odotan aina innolla. Tämä ei taas liity mitenkään siihen että osaisin hiihtää pertsaa kovinkaan hyvin. 
Kaikki vauhti mikä on hiihdosta ollut kateissa on nyt otettu käyttöön siviilielämässä. Eilen hyväksyttiin tarjoukseni aivan hurmaavasta kaksiosta Puijon ladun varrelta opiskelupaikkakunnaltani Kuopiosta. Tietääpähän nyt mitä varten aina (välillä) tuonne koulua kohti hakeutuu, kun asuntolaina toimii hyvänä motivaation lähteenä…Mahtavaa!
Mutta nyt painaa iso fysiologian tentti lukuineen päälle.
Loistavaa uuden vuoden alkua!
-Susanna
