“…Niin, onhan se nyt hyvä että edes pää toimii jos ei jalat…”
Viestiä, tänään Suomen aikaa kello 12:15, odotellessa:
Video haastattelustani
Porela: ”Suoritus oli itse asiassa ihan Ok”
(Jos linkki ei toimi niin etsi YLE-urheilusta linkissä mainitun niminen juttu ja klikkaa videota)
Kauheeta häröilyä! 
Eih…
Pitäkää taas peukut ja varpaat pystyssä!
-Susanna
Terkkuja taas täältä itäiseltä pallonpuolikkaalta! Eilen kisaamani normaalimatka tyhjäsi paikkoja melko tehokkaasti, ja kisan jälkeiset liian äkkinäiset/suuret raajojen liikkeet palkittiin pienimuotoisilla krampeilla milloin missäkin päin. Jo kisan aikana toiseksi viimeisellä ringillä meinasi vatsalihakset tehdä saman tempun, mikä oli ennenkokematonta ja jokseenkin ikävä fiilis. Onneksi pääsin kuitenkin ihan kunniallisesti maaliin tokenemaan pitkästä kisasta!
En tiedä onko tällä poikkeavalla ruokavaliollamme jotain osuutta moiseen oireiluun… Ruoka täällä on kyllä tosi hyvin ja taitavasti maustettua. Suolat, proteiinit ja kuitu jäänevät vain aika vähiin. Olen kokeillut ennakkoluulottomasti (melkein) kaikkea ja joutunut järkyttymään vain harvoin. Taitaa kuitenkin riisinkeittelyni olla jonkin aikaa kotona aika minimissä.
Jotain herkullisia itämaisia mausteseoksia voisi kyllä opetella käyttämään. Mutta ei ehkä ihan heti. 
Kahvi (vai tee?) on myös elämys sinällään, mutta iltatreeneihin ja kisaan on minut onneksi herättänyt lähistön Starbucks.
Mutta kisasta: Olin kaudella 08-09 eilen illalla toista kertaa ihan hyvillä mielin ampumahiihtokisan jälkeen! Ekat kaksi laukausta tulkitsin tyyntynyttä tuulta vähän väärin ja ammuin tähtäysennakon puolelta ohi. Kohdistuksessa vallinnut tuuli tyyntyi makuulle tullessa, ja reagoin tähän muuttamalla tähtäyskuvaani. Tuuli voimistui kuitenkin jo ekan laukauksen aikana takaisin normaaliksi, ja toisen ohilaukauksen jälkeen luin viirin uudelleen ja osuinkin seuraavat 18 laukausta. Hiihto, no joo, oli myös ihan järkevä ja jaksavaa. Aika paljon on vielä kyllä työtä edessä jos kärkinaisiin vertaa. Omiin talven tähänastisiin hiihtoihini nähden tekeminen oli sen sijaan ihan kohdillaan!
Sijani lopulta 57. Ennakkoon ajattelinkin sijoituksen 60 joukkoon olevan realistinen tavoite.
Koti-ikävää en ole onneksi vielä potenut, vaikka aikaa siihen olisi kyllä ollut. Reissua on takana 16 päivää ja edessä 4. Lauantaina hiihdetään naisten viesti, jota ennen on vielä kevyttä treeniä pari päivää. Sunnuntai-maanantai-yönä lähdemme kohti Soulia kello 3, ja ilmeisesti taas pitäisi pysyä hereillä pari päivää putkeen… Ja selvitä samalla kaikkien romppeiden kanssa (junalla!)kotiin. Jet laagia on aikaa potea pari päivää, ja sitten pitäisi olla terävänä viivalla Kontiolahdella SM-ampumahiihdoissa. Mutta en valita!
Tsemppiä viimeisiin (?) pakkasiin sinne Suomeen; kevät on jo ihan nurkan takana. Ja täällä.
-Susanna
Olen nyt treenaillut reilun viikon paikassa, jonka nimeä on vaikea kirjoittaa oikein. Tavaamisongelmien lisäksi kaikki muu kyllä sujuu ihan mukavasti. Oma kisaurakkani ei ala vielä ekasta paukusta (pikakisa lauantaina), mutta katsotaan jahka sitä pääsisi viivalle ehkä vielä myöhemmin kisaviikon edetessä. Meitä on täällä viisi naista, ja maapaikkoja jokaisella maalla siis neljä.
Nämä on kolmannet aikuisten MM-kisani, ja kahtena viime vuotena on kisattu ensin Anterselvassa(ITA) ja sitten Östersundissa(SWE). Tähän asti ainakin järjestelyt on olleet ihan mallillaan täälläkin, ja hommat pelittää. Ruoka on hyvää, kelit mainioita ja treeniaikataulut, kyydit jne. toimivia. Ihan mielenkiintoista kyllä katsella Aasian meininkiä, kun ei ole koskaan ennen tullut käytyä. Ihmiset on tosi hymyileväisiä ja kohteliaita.
Aikaeroon on tainnut jokainen meistä tottua vähän vaihtelevalla aikataululla, mutta pääosin on onneksi tainnut öisin kaikkia nukuttaa, ainakin jossain välissä pari tuntia. Leipäkone jauhaa hyvää kauraleipää, ja puuro valmistuu hyvin teeveteen aamupalalla. Ainakaan allekirjoittanut ei ole vielä kärsinyt koti-ikävää, mikä onkin hyvä, sillä reissua on jäljellä vielä ainakin kymmenen päivää.
Latailen kuvia kehiin kunhan saan jalkauduttua niitä ottamaan!
Nyt koitan olla terävänä ja lukaista vähän neurotieteiden kirjaa kotona odottavaa aivotenttiä varten. Jos vaikka pysyisi paremmin virkeänäkin kun tekisi välillä jotain hyödyllistäkin näillä väliajoilla. Toisaalta… Olisihan tuossa vielä noita naistenlehtiäkin lukematta.
Ping pong, -Susanna
Keskellä pitkänpuoleista kisakautta ajattelin viihdyttää sinua, parahin lukijani, ainaisten omien höperehtimisieni sijaan välillä toistenkin häröilyillä. Tässäpä siis jälleen kokoelma omituisia hakutermejä, joilla väki on tähän blogiin viime aikoina eksynyt:
-”Pallomaha lääkäri” (miten ihmeessä tämä vei MINUN blogiin?!?) , “hinkuyskän määrä lapissa 2008″ (jälleen sama ajatus tuli mieleen), “omena flunssa” (Woot?) “Size zero dieetti” (tsemppiä vaan juu…) ja yllättävän monta hakua aiheesta “miksi maha murisee kun on nälkä”.
Noh; en ole mikään lääkäri , mutta uskoisin mahan murinan johtuvan mahan ja ohutsuolen alkuosan alueen lihasseinämien peristalttisen aaltomaisen supistelun (möyhii ruokaa) aiheuttamasta liikkeestä. Ilmeisesti ääni kuuluu paremmin maha-suolikanavan alkupään ollessa tyhjemmän puoleinen, mutta mahan tyhjeneminen ei varsinaisesti aiheuta kyseistä möykkäämistä. Myös esimerkiksi ruuan tuoksu voi aiheuttaa ruuansulatuksen liikkeen voimistumista lisäämällä hermoston aktivaatiota aistien vaikutuksesta kun nälkäinen kaveri näkee/haistaa/ajattelee ruokaa.
Muut haut olikin sitten vielä vaikeampia, en taida osata auttaa tämänkään vertaa…:)
Mutta asiaan: Ylihuomenna keskiviikkona Korea kutsuu, ja MM-kisat alkavat 14.2. Omalta osaltani kisa-aikataulut selviävät kisojen edetessä, katsotaan minkälainen systeemi saadaan kehitettyä. Tänään oli hyvä treeni, ja on mahtavaa päästä taas tekemään hyviä ampumahiihtotreenejä kunnossa oleviin olosuhteisiin (vrt. Kuopio/ei ampumarataa). Vähän voi kyllä olla pari päivää “kuuppa sekasin” aikaeroista, mutta heti kun vaan alkaa olla järkevää niin hyvää tekemistä jatketaan sitten paikan päällä.
Mutta nyt painaa taas vähän koulu päälle silmänpohjan tutkimisen muodossa. Täytynee antaa itseltä vain ei-tähtäyssilmä tutkittavaksi että näkee tehdä kylmäammuntatreeniä illalla. Aika huteraa on tähtäillä pupillinlaajennustippojen kanssa… Jos ei aina ole ihan helppoa muutenkaan.
Mukavia talviaurinkoisia päiviä,
-Susanna
