Olen nyt treenaillut reilun viikon paikassa, jonka nimeä on vaikea kirjoittaa oikein. Tavaamisongelmien lisäksi kaikki muu kyllä sujuu ihan mukavasti. Oma kisaurakkani ei ala vielä ekasta paukusta (pikakisa lauantaina), mutta katsotaan jahka sitä pääsisi viivalle ehkä vielä myöhemmin kisaviikon edetessä. Meitä on täällä viisi naista, ja maapaikkoja jokaisella maalla siis neljä.
Nämä on kolmannet aikuisten MM-kisani, ja kahtena viime vuotena on kisattu ensin Anterselvassa(ITA) ja sitten Östersundissa(SWE). Tähän asti ainakin järjestelyt on olleet ihan mallillaan täälläkin, ja hommat pelittää. Ruoka on hyvää, kelit mainioita ja treeniaikataulut, kyydit jne. toimivia. Ihan mielenkiintoista kyllä katsella Aasian meininkiä, kun ei ole koskaan ennen tullut käytyä. Ihmiset on tosi hymyileväisiä ja kohteliaita.
Aikaeroon on tainnut jokainen meistä tottua vähän vaihtelevalla aikataululla, mutta pääosin on onneksi tainnut öisin kaikkia nukuttaa, ainakin jossain välissä pari tuntia. Leipäkone jauhaa hyvää kauraleipää, ja puuro valmistuu hyvin teeveteen aamupalalla. Ainakaan allekirjoittanut ei ole vielä kärsinyt koti-ikävää, mikä onkin hyvä, sillä reissua on jäljellä vielä ainakin kymmenen päivää. 
Latailen kuvia kehiin kunhan saan jalkauduttua niitä ottamaan!
Nyt koitan olla terävänä ja lukaista vähän neurotieteiden kirjaa kotona odottavaa aivotenttiä varten. Jos vaikka pysyisi paremmin virkeänäkin kun tekisi välillä jotain hyödyllistäkin näillä väliajoilla. Toisaalta… Olisihan tuossa vielä noita naistenlehtiäkin lukematta.
Ping pong, -Susanna
