Kadonneen luovuuden metsästys

Vietin viikonloppuna henkilökunnan virkistyspäivää. On se jännä, miten omakin työpaikka (Iisveden ampumarata-alue) näyttää aivan eri puolensa kun sitä katselee nuotiosavun sumentamin silmin makkaratikku kädessä. Laavutuokion alle vedin toki hyvän treenin, joka sekin oli kyllä varsin luova. Ammuin tauluja satunnaisessa järjestyksessä sieltä täältä normaalin sotilaallisen vasemmalta-oikealle-järjestyksen sijaan. Tämä oli ihan suunniteltua, ja yllättävän hyvä tapa keskittyä yhteen täplään kerrallaan. Onnistuin myös turoilemaan luovasti yhden “jackpotin” kun ammuin ekaa kertaa moneen vuoteen yhdessä makuusarjassa kaikki ohi tuulessa.  Iisvedeltä jatkoin matkaani “Eurooppalaiselle kaupunkilomalle” Varkaus-cityyn, jossa tein puolestaan laadukkaan kisavauhtisen hiihtotehon seuraavana päivänä. Matkalla jossain päin Suomea siis, mutta aika rennolla otteella tällä kertaa!

Ilmeisesti laatuaika ja ladatut akut palkittiin seuraavana päivänä Pörsänmäellä kisassa, jossa oli kerrankin ”kierrosta” keskimääräistä paljon enemmän. Kun sain lisäksi alleni hyvän suksen (pitkästä aikaa, sillä olen itse voidellut nyt muutaman viikon kisasukseni…) niin kisaaminen oli aivan mahtavaa.  Uskoakseni voiteluongelmani saattavat löytää ratkaisunsa ja sukseni luistonsa vielä jo lopputalven lumille. Huippua! Olenkin jo ollut aika ongelmissa kun keuhkoni/kurkkuni/kaulani imusolmukkeet/pääni ovat reagoineet fluoripölyyn waxmäninä häärätessäni. Niin ja eihän nuo allekirjoittaneen voitelutällit ole kyllä olleet oikeen mistään kotoisinkaan…

Nyt tuskailen pikkuisen kun viisaudenhampaani äityi tulehtumaan ja toinen puoli leukaa on ihan liekeissä korvasta kurkkuun asti. Täytynee alkaa soitella josko YTHS:n hammaslääkärit lievittäisivät tuskaani, noh, esimerkiksi repimällä moisen kiusankappaleen pois. Ihanaa.:)

Nyt tsemppaillaan vielä kaksi viikonloppua, joista ensimmäinen Kontiolahden maastohiihto-SM-kolmenkympin ja jälkimmäinen amppis-SM-kisojen (Kuhmo) merkeissä. Sitten pääsiäiseksi Lappiin kisailemaan rennosti ja viikoksi Leville vanhempien kanssa hiihtelemään. Siinä on mitä odottaa, ja sitten alkaakin jo KESÄLOMA!!!! Tällaisen aavistuksen takunneen kauden jälkeen tuntuu hyvältä kääntää naama aurinkoon ja katse kliseisesti kohti tulevaa.

Terkuin, Susanna

Kirjalliset hajotusviljelmät

Tässäpä taas bakteerinviljelysilmukallisen kokoinen raapaisu elämästäni viime viikkoina!

*Yleistila:  Hyvä, joskin lähes narkoleptinen nukahduskohtaus korjaa päivittäin n. kello 15-> (tai kello 17, jos koulua on ollut viiteen)

*Havainnot: Kello on viisi aamulla, ja olen jo keittänyt kahvit, syönyt aamupalan ja avannut tietokoneen (kellonajan vasta läppärin kellosta huomatakseni). Onneksi rytmi kääntyi “jo” viime sunnuntaina viikko Suomeen tulon jälkeen!

-Lisäksi olen havainnut viljelymaljoilla paljon eri näköisiä pöpöjä, ja työnsimpä vahingossa yhteen maljaan jo sormenikin. (Miksi tämä ei yhtään yllätä?!?) Onneksi sormi oli ehyt, sillä muuten siinä olisi nyt varmaan kiva stafylococcus aureus-märkäbakteeri-infektio.

*Muut löydökset: Poliisien sprinttimestaruuskilpailut Puijolla eilen. Hurjaa menoa! Satuin paikalle omaa treeniä tehdessäni. Näitä kavereita ei kannattane vorojen yrittää ainakaan hiihtämällä karkuun…:)

*Kysymyksenasettelu: Voiko tylsyyteen kuolla?

*Muuta: Tänään lenkillä talven ensimmäiset pajunkissahavainnot. Sieltä se taas tulee, kevät!

SM-kisoista tuomisina oli yhteislähdön neljäs sija ja ihan perus-ookoo veto. Sakot 0022 ovat pystyn osalta huonot, mutta yhteislähdössä ampuminen ei aina ole se helpoin homma. Hiihtoon en ollut pettynyt, yllättävän jaksavaa menoa oli ainakin, jos nyt “kierrokset” jäikin edelleen puuttumaan.  Nyt viikonloppuna kisaan Mikkelissä sileän vitosen, jonka jälkeen kisaviikonloppuja on jäljellä enää mahdollisen pääsiäisen lisäksi neljä. Hurjaa! (Ja myös ihan pieni “Hurraa!”)

Terkuin, hymyillään kilpaa kevätauringon kanssa!  -Susanna